torstai 29. toukokuuta 2014

Sokkelihommia

Se oli komia maanantai, kun Suomen Taloperustus Oy:n taistelupari tupsahti tontille, ja alkoi kasaamaan sokkelimuotteja tontille. Tämän työvaiheen jätimme suosiolla ammattilaisille, koska itse olen henkilökohtaisesti jo nappulana hiekkalaatikolla oppinut, että kestävät linnat lähtee aina hyvästä perustasta. Ja tässä meidän tapauksessa todellakin perustuksiin satsattiin... Rakennesuunnittelija nimittäin suunnitteli talollemme "pommin"-kestävän sokkelin, jossa terästä ei säästelty. Sokkelihifistelijöille speksit tiedoksi: 8mm hakaset, 4 paria terästä kerroksiin...Normi standardi työmailla kuuluu olevan 6mm hakaset ja vain 3 paria terästä kerroksissa. Tämän sai kuulla kaikilta 5:ltä eri sokkelifirmalta, joilta tarjoukset pyysin. Noh, eipähän läheisen soramontun räjäytystyöt pääse murentamaan talon perustaa. ;) Ja samalla rungolla kierrettiin myös autotallikin...

"Pommin kestävät" hakaset ne siinä killuu

Tuli muuten ensimmäinen vastoinkäyminenkin vastaan näissä sokkeliasioissa. Tai oikeastaan, se ei vielä ehtinyt kehittyä kunnon ongelmaksi, koska ehdimme vielä reagoida asiaan ennen kuin iso vahinko tapahtui. Rakennusten maatöiden teon loppuvaiheessa, väsyneeseen mieleeni tuli, että autotallimme sokkelin yläpintahan on 10cm alempana kuin itse päärakennuksen. Pitääköhän se huomioda myös maatöissä? No, pitäähän se jos aikoo samankorkuista 900mm sokkelia käyttää molemmisa rakennuksissa... Kaverit siinä tyytyväisenä tasoittelivat kivipatjaa autotallin kohdilla samaan tasoon päärakennuksen patjan kanssa, kun itselläni alkoi pieni epätoivo kipinöimään mielessä. "Tilanne SEIS!", ja kaverit tauolle, puhelut rakennesuunnittelijalle ja pääsuunnittelijalle, pikapalaveri sokkelimiesten ja valvojan kanssa = tilanne hansikkaaseen taas. Ratkaisuna pudotimme autotallin sokkeli korkeuden 800mm:iin. Eli käytännössä runkorakenteisiin ei tarvinnut lähteä tekemään muutoksia, ja sokkelifirmakin ehti vielä tilata matalammat hakaset, jotka vaaditaan tuohon sokkeliin. Pitää vain muistaa (jep, jep onneksi ei varmaan montaa muuta asiaa jää muistettavaksi tuohon kohtaan) huomioida tämä muutos sitten pihatyövaiheessakin korkojen kanssa... Mitä opimme tästä episodista? Ei kannata koskaan olettaa automaattisesti, että työmaalla kaikki ovat perehtyneet suunnitelmiin viimeisen päälle. Ja viime kädessä vastuu tässäkin jäi itselle. Enemmän tarkkuutta sitten jatkossa. Takaisin sokkelinvalun pariin...

Päärakennuksen sokkelinmuotti kasasaa, ja massa vaaterissa...
1½ työpäivän jälkeen päärakennuksen muotti oli kasassa ja mitoissa. Seuraavaksi betonimiehet kävivät töräyttämässä massat muottiin ja paketti jätettiin yön yli kovettumaan. Aamulla muottien purku ja autotallin sokkelimuottien kimppuun. Tuon pienemmän rakennuksen muottien virittämiseen ja valuun meni 1 työpäivä, mikä sinänsä on varsin nopea toimitus. Käydessäni tuossa vaiheessa työmaalla, sain ensi kertaa käsityksen talomme mittasuhteista. "Se on iso...rivitaloko tähän on tulossa??" kävi mielessä kaikkien muiden talobudjettiimme liittyvien asioiden lisäksi. Pakko se on vain uskoa, että kaverit ovat tehneet hommat mittojen mukaan ja sitä saa mitä tilaa. Auts!

Betonia pe***le!

Pilarianturoiden muotit latingissa
Neljäntenä päivänä loputkin muotit purettiin ja kuskattiin pois kohteesta. Jäljelle jäi satakunta metriä kivenkovaa ja viivasuoraa sokkelia, jonka suojiin aletaan seuraavaksi lappamaan täyttöhiekkoja. Homma toimi sujuvasti ammattimiehiltä, ja oli lukuunottamatta sitä pientä autotalli-episodia, hyvin kivuton ja sisäsiisti työvaihe itsellemme. Seuraavaa askelta varten täytyykin käydä hakemassa runsaasti nestettä, ja aurinkorasvaa nahkaan. On nimittäin kuuma, ja kaivuri ilmaantui taas tontille. Ja eikös tuolta kuulukkin kasettirekan peruutusääni...

Mister Y

Top 3 - vinkit - Perustukset

#1 Toteutus - Teräsbetonin kanssa hommat tuppaa jähmettymään, ja jossain kohtaa on myöhäistä enää korjailla omia virheitä. Vältä siis tämä, ja anna koko paletti suosiolla ammatilaisten hoidettavaksi vaikka se hiukan maksaakin (lopullisessa konkurssissa se on pieni raha). Käytä säästynyt aika vaikka parisuhteen hoitoon, tai sitten tarjouspyyntörallin pyörittämiseen. En katunut.

#2 Sokkelikorot - ne kannattaa sitten tarkista, ja vielä kerran tarkistaa jo maatyövaiheessa. Suosittelen myös teroittamaan ne kaivurikuskillekkiin. Että ei sitten tule yllätyksiä ja kalliita virheen paikkomisia sokkeli- ja runkotyövaiheessa.

#3 Mittaa sokkelit myös itse - viimeistään siinä vaiheessa, kun muotit on purettu, kannattaa tehdä tarkastusmittaus ristimitalla. Eihän sitä koskaan tiedä... Uskoisin, että väärät mitat aiheuttaa harmia talopaketti - rakentajalle, mutta myös kappaletavara-hommissa suurista heitoista tulee paljon ylimääräistä säätöä suunnitelmiin ja toteutukseen.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Pohjat vedetty...

Viime viikon torstaina pyörähti hommat tontilla käyntiin. Kaivinkone kuski + 2 nopeajalkaista apuria (joista toinen minä) hääräsi yhteensä 22 tuntia pohjatöiden parissa. Alkuvaiheessa tosin jalkamiehillä ei aivan valtavasti hommaa ollut, kun konemies aukoi tontin, nappasi kannot pinoon ja poimi etukäteen valikoidut kivenlohkareet kasaan odottaamaan tulevaisuuttaan pihamme koristeina.

+20 kantoa irti ja pinoon

Naapurin suosituksella olimme palkanneet hommaan kokeneen kuskin, jolta homma kyllä käytti jouhevasti, ja monttu pihaan syntyi todella pikaisesti. Liekö syynä vauhtiin kiire illan jääkiekon MM-ottelun ääreen (niistä Suomen peleistä ei sitten tämän enempää), vaikko ihan sitten vain tiukka työmoraali, tulosta syntyi kyllä 12 tunnin (- 30min kahvipaussi) työpäivän jälkeen komiasti. Meidän proggis ei ollut sieltä helpoimmasta päästä. Haastekerrointa nosti ensinnäkin laaja monimuotoinen alue (kaivettua alaa oli reilut 400m2) ja valtava määrä kiviä pinnan alla (putkitelkkaria suurempia murkuloita piti poistaa yhdeltä kulmasta reilun 2 metrin syvyydestä!). Kivien tilalle piti luonnollisesti ajattaa kasapäin hiekkaa, mikä aiheutti viivettä, hiekansaannin tökkiessä, kun hiekkarallin sesonki on parhaimmillaan juuri nyt. Kannattaa varata nessupaketti taskuun, koska liinoille on tarvetta, kun tippalinssissä seuraa kasettirekkojen rallia pihassa... a 150-200€ laaki. Toisaalta hommaa nopeutti mahdollisuus dumpata osa kivistä naapurin takapihalle (!), luvan kanssa tietenkin ;), koska heillä oli tarvetta ylimääräiselle täyttömaalle. Saimme osan maista myös siirrettyä pyöräteiden pohjiksi, koska kunnalla oli käynnissä teiden teko asuinalueellamme.


Täyttöjä pihaan, a 150-200€ kasa... nyyh :(

Hiekkatoimitusten odottelun lomassa ehdimme kaivaa jätevesien tarkastuskaivon, jv-putket ja vesiputken maahan. Kunnassamme rakentaja ei saa itse kytkeä putkea kunnan verkkoon ,vaan hommaan piti tilata jamppa vesilaitokselta. Klo 16.05 oli työpöytä jo verkkomiehiltä putsattu ja jäljellä oli vain laitospäivystäjä ilman oikeutta kytkeä tuota maagista vesiputkea. Pienen suostuttelun jälkeen saatiin kaivettua putken liittämisen "erikoismies" paikan päälle (naps ja kops, koko suoritukseen meni kaverilta ehkä n. 5min auton ovelta ja takaisin) ja putki paikoilleen. Pientä narinaa olin kuulevinani, että nämä liitoshommat pitäisi suorittaa päivähommina, toimistotuntien aikana. Jep, jep, muistetaan tuo sitten ensi kerralla...


Puhdas vesi ja likainen vesi... 

Kapillaarikerros...voin valehtelematta sanoa, että kuulin tuon sanan alan ammattilaisilta näiden kahden päivän aikana varmaan 300 kertaa. Tuo maaginen kasa pikkukiviä, joka katkaisee veden kapillaarisen nousun talon perustuksiin, on maatyömiehille kaiken A ja O. Kaikki tuosta eksoottisen kuuloisesta kivikerroksesta puhuu, ja moni väittää tietävänsä miten se tehdään, mutta harva sitä on oikeasti tehnyt. No minä olen nyt tehnyt, ja ei se todellakaan ole mitään rakettitiedettä ollut. Hiekkatäytön päälle suodatinkangas, salaojaputket paikoilleen ja kiveä päälle perustamiskorkoon asti, ja pinta lopulta vaateriin lätkäämällä... "Just Do It".  


"Lätkä" ja kapillaarikerros savotta --> kapillaari 1, lätkä 0.

Noh, viimeistely ei mennyt aivan putkeen, kun tärytin sanoi työsopimuksen irti ja puhalsi öljyt kartanolle ennen viimeistä sivallusta. Tuloksena 1/3 osa patjasta jäi tasoittamatta. Kaverit kävivät parsimassa tuon loppuun tänään aamusta, joten homma on nyt hoidossa.

Viimeisinä hommina nykäsimme sen kuuluisan Quotro-kanaalin maahan, arvioituun kohtaan tulevan teknisen tilamme ja autotallin jakotukin välille/tienoolle. Tuubi oli sen verran jämäkkää tekoa, että sen asentamiseen on hyvä olla pari kaveria. Toivottavasti saadaan täytöt nopeasti paikoilleen, niin saan tuon kalliin putkenpätkän pois silmistä ja mielestä.


Quatro-kanaali ja vesiputki vedettynä

Patja on valmis sokkelille, hyviä valukelejä odotellessa, seuraavaan kertaan.


Mister Y


P.S. Yritän aina juttujeni jatkoksi kasata Top3 vinkki listan asioista kussakin työvaiheessa. Alla ensimmäinen lista.

Top 3 Vinkit - Maatyövaihe

#1 Selvitä naapurustosta / kunnalta jos heillä on tarvetta ylimääräiselle täyttömaalle. Säästät selvää rahaa ja aikaa, kun ylijäämä maita ei tarvitse kuskata maailman ääriin dumpattavaksi rahan kanssa.

#2 Hommaa kaivurikuski, joka tiedetään nopeaksi ja ajaa isompaa konetta vaikkakin tuntitaksa onkin hieman korkeampi, kun sillä "halvalla ja ehkä hyvällä" - vaihtoehdolla. Se ei paljon lämmitä, kun joku taikinoi pihassa tuplatunnit Bobcatin selässä...

#3 Kulmien ja tontin rajojen merkintä - Vietin ensimmäiset 2 tuntia urakasta hakemalla katkenneita rajakeppejä ja osaksi kadonneita rajapyykkejä. En jaksa kuvitella, kuinka miellyttävää olisi huomata ennen perustustöiden aloittamista, että pohjat on tehty 2m sivuun oikeasta paikasta. Vain sen vuoksi, että kulmia ei merkitty etukäteen, tai joku mittamies nukkui onnensa ohi ratkaisevalla hetkellä... Varmista, että kaikki rajat on tiedossa, talon ja muiden rakennusten kulmat ovat karkeasti merkitty ennenkuin kuokka menee maahan.

Bonusvinkki - säänkestävät vaatteet ovat pop sateessa... ;) Vastaani ei toistaiseksi ole tosin tullut hyviä säänkestäviä työhanskoja (kumihanskat jätän tullimiehille), joten kannattaa varata reilusti vaihtopareja messiin jos joudut sateessa painaan duunia pihalla.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Se on siinä!

Tästä se siis lähtee... Vaimoni ehdotuksesta (pakottamana :D) aion jatkossa tuoda blogiimme sitä miehisempää näkökulmaa, jossa ei puhuta pastelliväreistä, ja viimeisimmistä sisustuksenarkkitehtuurin virtauksista maailmalla. Tavoitteena on dokumentoida omalta osaltani raksamme eri vaiheita, valintoja, onnistumisia ja ei-onnistumisia "Naked Truth" - periaatteella, mikä toivottavasti palvelee yönkähmässä omia projektejaan suunnittelevia raksa-Maureja ja -Maijoja. Ja toisaalta jäisipä jotain muistilankaa/päiväkirjaa itselleni, kun tästä oletettavan raskaasta elämänvaiheesta selvitään etiäpäin. Joten ei muuta kuin kärsä kohti tonttia.

13.5.2014 Projektimme ensimmäinen tavarantilaus tontille on saapunut! Kyseessä on 13 metriä pitkä lämpökanaali tulevan päärakennuksemme ja autotallin väliin. Vaikka ulkonäkö erehdyttävästi muistuttaa huokeata salaojaputkea a 10€/m, kuvassa näkyy jonkun LVI-insinöörin "luomus" nimeltään Yhdistelmäputki Quatro. Putken avulla saamme päärakennuksesta kaukolämmön liikahtamaan tallille, mikä on hyvä juttu, kun haluan tulevaisuudessa rikkoa rystyseni remppahommissa lämpimässä tilassa katto pään päällä. Tässä mitassa tuubista pitää pulittaa rahteineen viikon etelänloman matkan verran Euroopan pesoja. Ja ei, taustalla näkyvä monumentaalinen raksatupamme ei kuulunut hintaan. Tuvasta tarinaa sitten myöhemmin. Totuus on, että parin päivän päästä en enää koskaan (toivottavasti) tule tätä putken pätkää näkemään, kun se maatöiden yhteydessä haudataan rakennusten sokkeleiden alle... Etelänlomasta jäisi muistoksi edes, viikon päänsäryn ja matkaripulin jälkeen, hyvä nahkavyö, saviruukku ja mahdollisesti pari teepaitaa nasevilla lausahduksilla kuorrutettuna. Noh, itse valitset mihin rahasi upotat ja tällä erää näillä mennään.

Lämpökanaali ja Raksatupa

Homma jatkuu huomenna seuraavan tavarapompsin vastaanotolla, X-määrän paperi- ja tarjouspyyntörallin hoitamisella, sekä aloituskokouksella tontilla. Ylihuomenna alkaa tontin kuorinta ja ensi viikon alussa sitten onkin jo valuhommat käynnissä. Ketsuppipurkki on auki ja toivon hartaasti, että voin kirjoittaa jonain päivänä kaiken lopun olleen näiden alkuvaiheiden jälkeen pelkkää historiaa.

Mister Y.




maanantai 12. toukokuuta 2014

Rakennuslupa

Oi oi, siinä se nyt on. Rakennuslupa myönnetty ! Nyt alkaa jo hieman jännittää.....kova urakka on edessä. Esimakua tulevasta saatiin jo äitienpäivänä kun 5 tuntia oltiin tontilla puutöissä. Hieman oli sää kostea mutta sitäkin happirikkaampi.



Halkojen tekeminen on muuten yllättävän mukavaa puuhaa. Oikeastaan hyvin rentouttavaa ja palkitsevaa kun työn tuloksenkin voi nähdä heti. Tontillamme oli paljon isoja mäntyjä, joten polttopuita on varmasti muutamaksi vuodeksi nyt varastossa. Ongelmallista oli puiden sijoittaminen tontille ennen maaatöitä, jotta eivät sitten olisi tiellä kun pohjia kaivetaan.




Odotankin suurella mielenkiinnolla pihasuunnitelmaa. Halusimme teettää suunnitelman hyvissä ajoin, jotta voimme jo maatöissä huomioida kaiken mahdollisen. Pihasuunnitelman teettämistä ei tarvinnut kovinkaan pohtia, sillä en ole kovinkaan suuri viherpeukalo. Pidin suunnitelman teolle tärkeänä, että saamme hyvät kasviluettelot ja hoito-ohjeet. Toteutamme pihan kuitenkin itse. Todellisuudessa varmaan seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Mutta keskiviikkona sen sitten pitäisi lähteä käyntiin ja kaivurikuskin ilmaantua paikalle. Jännittävä viikko siis edessä. Stay tuned!

perjantai 2. toukokuuta 2014

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

Olemme suunnitelleet rakentavamme talon jo lähes 2,5 vuotta. Ensimmäisen tontin varasimme vuonna 2011. Suunnitelmia laadittiin vuoden verran mutta silloin hankkeesta luovuttiin monien eri syiden summana. Nykyinen tontti varattiin syksyllä 2012 ja suunnitelmia on hiottu siitä lähtien. Olimme aikeissa aloittaa rakennustyöt jo 2013 syksyllä mutta kaikkihan ei aina mene niinkuin Strömsåssa ja siten projekti siirtyi jälleen hieman. Vanha kunnon sanonta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty pysynee meidän ohjenuorana, sillä eihän tässä hermot muuten kestäisi. Jokohan odotus nyt palkittaisiin ensi joulun korvilla ? Nyt jo ? Ei kuitenkaan nuolaista ennenkuin tipahtaa, sillä ainahan voi sattua jotain yllättävää;)




Tonttimme sijaitsee Oulun kupeessa, Kempeleessä. Maailmaa jonkin verran nähneenä voi Kempelettä kuvailla sanoilla - Herran Kukkaro. On rauhaa, luontoa, hyvät ja toimivat palvelut, kohtuu edullista, hyvät koulut ja harrastusmahdollisuudet, mummot ja papat sopivan matkan päässä sekä ystävällisiä ja auttavia ihmisiä. Mitä sitä asuinpaikaltaa voi vielä toivoa? No ehkä hieman suppeaa on tuo ravintola, kulttuuri ja iltaelämän tarjonta mutta lentokenttähän on n. 10 kilometrin päässä, joten maailmalle on hyvät yhteydet. 

Ystävällisistä ihmisistä puheenollen, en tiedä olisimmeko vieläkään edenneet projektissa ellei tuleva naapurimme olisi vinkannut meille hyvästä kirvesmiehestä, joka etsii uutta projektia. Tätä kautta rakennusprojektista, jonka piti olla täysin jonkin rakennuttajan hoitama tulikin työnjohto ja itsetekemisen projekti. Rakennamme siis puutalon palkkaamalla itse rakennusmiehet mikä käytännössä tarkoittaa yhtä taitavaa kirvesmiestä ja meitä itseämme. Toki sähkö-, LVI- yms. ammattimiehet paikalla piipahtaa. Huh heijaa, en todellakaan tiedä miten tässä näin kävi!